08.07.2019

Yhteiskunta ison murroksen edessä: kuka on vanhus ja mitä hän saa tehdä? Ikääntyneiden arkea pyritään parantamaan teknologiainnovaatioiden avulla

Käsitys vanhuudesta tulee asiantuntijoiden mukaan mullistumaan lähivuosina.Yleinen käsitys siitä, minkä ikäinen on vanha, on muuttumassa jo nyt. Myös ajatus siitä, mitä vanhat ihmiset voivat ja saavat tehdä, tulee muovautumaan uuteen suuntaan. Kehitystä vievät eteenpäin teknologiset innovaatiot, jotka mahdollistavat terveydenhoidon uudella, yhä yksilöidymmällä tavalla.
Anna Pylkkänen ja Jussi Leinonen

Bayerin lääketieteellinen asiantuntija Jussi Leinonen sanoo, että ihminen voi nykyisellään elää korkeimmillaan 120-vuotiaaksi, mutta tulevaisuudessa on – ainakin teoriassa – mahdollista elää pidempäänkin.

– Ihmisen perimään on ohjelmoitu maksimi-iäksi 120130 vuotta. Ainakin 120 vuoteen on mahdollista päästä jo nyt, jos ei ole sairauksia. On aivan mahdollista, että tiede edistyy sillä saralla, mutta seuraavaan pariinkymmeneen vuoteen ei varmastikaan tapahdu vielä mitään muutoksia, Leinonen sanoo.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä lisääntyy Suomessa vuosikymmenen aikana yli 200 000:lla. Terveysteknologian ja -palvelujen edistyessä ihmisillä on mahdollisuus lisätä terveitä vuosia elämän loppupäässä. Osa teknologiasta on käytössä arjessa jo nyt, kuten etäyhteydet hoitohenkilökuntaan ja osa on vielä lähinnä tutkijoiden käytössä. Yksi tutkimusvaiheessa oleva keksintö ovat geenisakset, joilla voidaan poistaa ja korvata geenivirhe DNA:sta. Jussi Leinonen näkee siinä valtavasti potentiaalia.

– Menetelmä on keksimisestään, eli vuodesta 2012 asti ollut työkalu tutkijoille geenien toiminnan tutkimisessa, ja sitä käytetään hyvin laajalti tutkimuslaboratorioissa ympäri maailmaa.  Aikaisempiin geenimuokkausmenetelmiin verrattuna tekniikka on helpompi, nopeampi ja halvempi. Tekniikka on edennyt jo kliinisiin tutkimuksiin eli tutkijalääkäreiden ulottuville poikkeavan nopealla aikataululla kertoen sen valtavasta potentiaalista, Leinonen sanoo.

– Sairaudet, jotka pohjautuvat yhden tai korkeintaan muutaman geenin virheeseen, ovat järkeviä kohteita geenisaksitekniikkaan perustuvalle hoidolle. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset anemiaan liittyvät sairaudet. Geenisaksilla on myös mahdollista muokata immuunijärjestelmän soluja geneettisesti niin, että ne tunnistavat syöpäsolut ja tuhoavat ne.

Leinonen sanoo lisäksi, että jo nyt laajasti käytössä olevien toimintatapojen ja menetelmien kehittäminen tulee lisäämään entisestään vanhusten mahdollisuuksia saada hoitoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi terveysmittareiden keräämää dataa pyritään saamaan yhä enemmän hoitohenkilökunnan reaaliaikaiseen käyttöön.

– On paljon erilaisia laitteita, joilla voidaan mitata esimerkiksi sydämen sykettä, unta ja niin edelleen. Jatkossa, jos lukemat muuttuvat yllättäen, voisi laite tilata ambulanssin automaattisesti vaikka keskellä yötä. Sensoreita voi olla myös asunnossa kertomassa siitä, että tiettyä ovea ei ole avattu vähään aikaan ja paikalla saatetaan tarvita apua.

Leinosen mukaan dataa keräävissä laitteissa on haasteena vielä se, että kerättyä dataa ei useinkaan tulkita käyttäjälle ymmärrettävässä muodossa. Terveysteknologian kehittyessä ihmisen on jatkossa yhä helpompaa ennakoida terveydentilaansa ja hakea apua aiempaa aikaisemmin. Kerätyn datan avulla ihmisille voidaan tehdä riskiprofiileja, joista voi ennakoida muun muassa tiettyjen sairauksien todennäköisyyksiä.

– Kun ihmisellä on riskiprofiili, hän tietää mihin keskittyä. Toiselle se voi olla liikunta, toiselle se, että lukee enemmän kirjoja, Leinonen sanoo.

Vaikka laitteet ja datan kerääminen yksilön omaan käyttöön lisääntyvät, tarvitaan lääkäreitäkin yhä, sanoo Leinonen.

– Ei ole ihan lähitulevaisuuden asia, että kerättävä data antaa täysin yksiselitteisiä ohjeita, miten toimia. Lopullista päätösvaltaa ei voi antaa koneelle, joten jatkossakin lääkäreitä tarvitaan, Leinonen sanoo.

Käsitys vanhuudesta muuttuu

Väestön ikääntymisen ennakoimisen asiantuntijan, Proud Age -liikkeen perustajan Anna Pylkkäsen mukaan teknisen kehityksen lisäksi lähivuosien suurimpia muutoksia on käsitys siitä, kuka on vanha ja mitä vanhat ihmiset voivat tehdä.

–  Tässä ikuista nuoruutta palvovassa yhteiskunnassa ikääntyminen merkitsee nykyisellään vähitellen sivuun jäämistä. Siitä tulee itseään toteuttava profetia, ja aletaan ajatella, että olen sen ikäinen, etten enää voi tehdä sitä ja sitä, Pylkkänen sanoo.

Tämän ajattelutavan hän uskoo muuttuvan, kun ikäihmiset ovat terveempiä ja elinvoimaisia yhä pidempään.

– Jo nyt eläkkeelle jäämisen jälkeen voi aktiivisia vuosia olla jopa vuosikymmeniä, tulevaisuudessa vielä enemmän. Erilaiset elämäntyylit kolmannessa iässä korostuvat pitkäikäisyyden yhteiskunnassa, ja se on mielenkiintoista. Se haastaa eri sektorit, uskomusmaailman, stereotypiat ja asenteet.

Pylkkänen kiinnittää huomiota myös sananvalintoihin, jotka kertovat vallitsevista asenteista.

– Silläkin on merkitystä, puhummeko ikääntyvästä vai pitkäikäisyyden yhteiskunnasta.

Parhaimmillaan tekniikka lisää vapautta

Anna Pylkkänen toivoo kehittyvän terveysteknologian lisäävän muun muassa muistisairaiden vapautta liikkua. Kotona asuvalla ihmisellä voi olla esimerkiksi ranneke tai sormus, joka lähettää jatkuvasti tietoa hänen liikkeistään hoitohenkilökunnalle tai omaisille.

– Nythän usein pyritään rakentamaan tilanne niin, että muistisairas ei mielellään poistuisi kotoa, vaan olisi säilössä neljän seinän sisällä – eli tavallaan laitoskulttuurissa omassa kodissaan. Personoidun seurantatekniikan avulla voidaan omasta kodista poistuminen kuitenkin mahdollistaa niin, että laite reagoi vasta, jos ihminen ylittää hänelle yksilöllisesti määritellyn reviirinsä rajat. Tähän voitaisiin yhdistää sensorointia, joka esim. ilmoittaisi, jos ruumiinlämpö alkaisi merkittävästi laskea. Silloin tiedettäisiin heti, että hän saattaa olla ulkona vähissä vaatteissa, vaikka olisi omalla reviirilläänkin, Pylkkänen kertoo esimerkkejä vapautta lisäävästä mittaamisesta.

– Toivoisin, ettei pyrittäisi pelkästään turvallisuuteen kaiken muun elämänlaadun kustannuksella, vaan oltaisiin kiinnostuneita ratkaisuista, joissa voidaan yhdistää sekä turvallisuus että merkityksellinen ja rikas elämä, Pylkkänen sanoo.

Pylkkäsen mukaan alueilla, joissa ihmiset elävät poikkeuksellisen pitkään terveinä ja toimintakykyisinä, ikääntyminen nähdään enemmän voimavarana kuin taakkana.

– Japanissa Okinawan saari ja Italiassa Acciarolin alue ovat esimerkkejä näistä. Yksi yhteinen nimittäjä, jonka tutkijat ovat havainneet on, että ihmiset eivät siellä ”ryhdy vanhoiksi”, vaan vaalivat samanlaista elämäntyyliä kuin ovat eläneet siihenkin asti. He pyrkivät pitämään arjessa mukana merkityksellisiä asioita ja uteliasta elämänasennetta, tekemistä ja toisten ihmisten kohtaamista.

Lääketieteellisen asiantuntijan Jussi Leinosen mukaan asenteet ikää kohtaan ovat pikkuhiljaa muuttumassa myös Suomessa.

– Käsitys iästä on muuttunut nopeasti. Aloittaessani opiskelut lääketieteellisessä ajateltiin vielä, että yli 70-vuotias on vanha, mutta kymmenessä vuodessa tämä on muuttunut. Nyt vanha on enemmänkin 85–90-vuotias, Leinonen sanoo.

FAKTALAATIKKO

Tilastokeskuksen tuoreimpien ennusteiden mukaan vuonna 2030 yli 65-vuotiaita on väestöstä reilut 26,1 prosenttia, kun vuonna 2018 luku oli vajaat 21,9 prosenttia. Yli 65-vuotiaiden määrä lisääntyy siis vuosikymmenessä yli 200 000:lla.